GDW 11 - Kuohuva veri, arvostelu

Pakko heti näin alkuun hehkuttaa, että sairaslomalta palannut tatuoijani soitti tänään ja kertoi, että voisi hakata minulle Ginga tatuoinnin ensiviikolla. Ja minäpä suostuin! Noin kahden viikon päästä on siis odotettavissa kauan odotettua Ginga-aiheista tatuointia. En malta millään odottaa tatuoijalle pääsyä!

Mutta siitä minä en tullut kirjoittamaan, vaan uusimmasta GDW mangasta. Osa 11 ilmestyi ennen aikojaan ja vasta tänään sain aikaiseksi hankkia tämän osan hyllyyni. Lukaisin mangan heti läpi, kuten aina ja kirjoitan tätä juttua heti lukemisen jälkeen.

SPOILEREITA WEED MANGASTA!!

Yrmy ilme siksi, että mangassa käsitellään vakavia asioita.

Aloitetaan taas kansikuvasta. Lupaavalta näyttää. Vihreä ei ole mikään suosikkivärini, mutta tämä sopii kyllä hyvin tähän osaan. Myös taustalla oleva puu on säilytetty, tosin siitä kyllä huomaa, että taustana on alunperin ollut valokuva. Mutta ihan nätti, ainakin tämä kansi saa minut toipumaan 10 osan ripulikannesta.

Eniten tässä mangassa minua himotutti lukea Sniperin muisteluita hänen ja Hyenan kohtalosta. Jostain kumman syystä huokailin koko ajan ja sivut eivät tuntuneet tekevän ollenkaan loppua, kun luin alkupään taistelua ja Terun isän kuolemaa. Palatakseni tähän alkupään taisteluun, Kyoshiro oli monta kertaa piirretty todella upean näköiseksi, mutta en vieläkään lämpene hänen jatkuvalle räyhäämiselleen. Yllätyin myös suuresti siitä, että Terukin liittyi taisteluun rohkeasti useista kielloista huolimatta. Silti kaikki tuntui etenevän kuin täi tervassa ja mieleni teki skipata sivuja reippaasti kohtaan, jossa Terun isä kohtasi kuoleman.

Hirveän helposti tuo Terun pelkurimainen isä kuoli ja paljon löllömmin kuin animessa. Tässähän ihan alkaa kaivata niitä pervoja animevoihkintoja! Kohtaus oli kuitenkin koskettava ja oli hyvä, että Teru ei vaihtanut lopullisesti nimeään Koutaksi - olihan sen isä kuitenkin lopulta suojellut sitä "uroon tavoin", kuten mangassa sanottiin.

Sniperin kertomus hänen ja Hyenan kohtalosta oli kivaa luettavaa. Hyena muuttui silmissäni paljon kivemmaksi hahmoksi ja se tosissaan oli muuttunut tyystin. Enää se ei ollut mikään pelkurimainen idiootti, vaan urhoollinen, todellinen Ohun soturi. Gin parka oli mennyt luulemaan, että Sniper oli taistellut heidän kanssaan Akakabutoa vastaan, ja kun asia selvisi, Ginin ilme oli näkemisen arvoinen. Gin todella tuntui ällöksyvän ex-komentajan puheita - ja niin tein minäkin.

Kyoshiron lähtettyä joukkoineen eteenpäin, päästiin viimein toiseen suosikkiaiheeseeni: kogiin. Kyoshiron kertomus "jumalakoirista" oli sinänsä aika huvittavaa, koska olisin mieluummin nähnyt tuossa pelastajan roolissa igoja. Kogathan olivat pahoja! ..Tosin voi olla, että tämä kertomus tapahtui ennen kuin igat ja kogat alkoivat sotia keskenään. Kyoshiro olisi voinut kertoa enemmänkin, esimerkiksi siitä, miten igat ja kogat alkoivat taistella ja vaikka vihjata, että yksi kogista lähti Oun sotureiden matkaan. Viimeisellä sivulla näytettiin Tesshiniä ja siitäkös innostuin. Odotan innolla seuraavan osan ilmestymistä - etenkin, kun kogat viimein saapuivat mangaan.