keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Miksi Takahashin ei-ginga sarjat eivät innosta?

Takahashi-sensein sarjoista ja niiden innostavuudesta on puhuttu paljon eri Hopeanuolta käsittelevillä foorumeilla. Olen seuraillut ja itsekin kommentoinut aiheeseen liittyviä topiceja, joista viimeisin keskustelua herättävin oli Kaksoissolassa käyty keskustelu Takahashin ihmissarjoista. Siitä sain pienen kimmokkeen alkaa pohtia asiaa täällä blogissani, koska itse olen huomannut, että Gingan lisäksi muut Takahashin sarjat eivät pahemmin ole kiinnostusta tuoneet. Miksi?

Aloitetaan vaikkapa Yamatosta. Yamatoon tutustuin pienin askelein Hopeanuoli.comin ansiosta, taisin sitä kautta löytää jonkin linkin sivustolle, joka käsitteli ainoastaan Yamato -sarjaa. Sivuilla oli kuitenkin tosi vähän tietoa ja kuvia, mutta tykkäsin sitä silti selailla. Se, mikä sai minut aikanaan kiinnostumaan Yamatosta edes sen inasen oli täysin se, että hahmo oli niin gingamainen kuin vain saattoi olla. Yamato oli piirretty melko samaan tyyliin ja sarjan juonikin kiinnosti - käsittelihän se sentään jo Hopeanuolesta tuttua taistelukoira teemaa, mutta tällä kertaa tosa-koirien sijasta taistelijoina olikin monia muitakin rotuja.

Yamaton piirrostyyli on vanhahtavaa, mutta siinä on silti hyvin hopeanuolimaisia piirteitä. Taistelukoira teema sai minut aikanaan kirjoittamaan pientä omaa tarinaani, jossa alterini oli Yamaton kaltainen taistelukoira, joka kisasi ympäri Japania erilaisissa kilpailuissa. 

Lapsena Yamato siis kiinnosti, mutta koska siitä saatava tieto oli silloin (ja on nykyisinkin) tosi huonoa, innostus sarjaan lopahti. Sain tuossa joku vuosi sitten Antulta lahjaksi Yamaton ensimmäisen julkaisun neljännen osan, jonka täällä blogissanikin joskus alkuaikoina olen teille esitellyt. Manga vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja jollakin tapaa tykkään siitä edelleen, mutta jostain syystä se ei siltikään kiinnosta yhtä paljon, että haluaisin kerätä sen japanin kielisiä julkaisuja tai oheistuotteita. Sen verran olen sarjasta kuitenkin kiinnostunut, että jos se joskus suomeksi julkaistaisiin, ostaisin sen kyllä hyllyyni. Outoa on kumminkin se, että vaikka Yamato on hyvin lähellä Ginga-sarjoja, se ei silti tuo samanlaista himoa kuin mitä Hopeanuoli ja Weed ovat tuoneet. Sen kuitenkin sanon, että Yamato on ehkä ainut Takahashin ei-ginga-aiheinen sarja, jonka haluaisin suomennettavan.

Yamaton lisäksi Takahashilla on muutama muukin koira-aiheinen sarja, mm. Gamu, Fang, Lassie, Ginga No Inutachi ja Byakuren No Fang. Näihin sarjoihin en ole tutustunut muuten kuin hyvin pintapuoleisesti, eikä minua jostain syystä kyseiset sarjat kiinnosta. Toki piirrostyyli on näissäkin aivan huippuluokkaa, mutta jostain syystä minua ei kiinnosta pätkääkään lukea koirasta, joka ratsastaa hevosen selässä ja osaa puhua ihmisten kanssa.. puhun siis Gamusta. Kyseinen sarja on ehkä omaan makuuni turhan yliluonnollinen ja ehkä vähän naurettavakin, koska repesin Weed animeakin seuratessani pahan päiväisesti Kurotoralle, joka ratsasti Shiguren(?) selässä. Ovathan nuo Gamussakin olevat kilvet ja haarniskat ihan hienoja, mutta siihen se sitten jääkin. Muut mainitsemani koirasarjat sen sijaan jäävät hyvin varjoon, eikä niiden nimet tai kuvatkaan ole koskaan kiinnostaneet. Lienevätkö sarjat sitten liian pliisuja? Ehkäpä niistä olisi syytä ottaa selvää, jos vaikkapa jokin sarja herättäisikin kiinnostusta.

Gamu - sarjan hahmoilla on haarniskat ja miekat. Hieno yhdistelmä ja sopisi hyvin johonkin fantasiaelokuvaan, mutta liika on liikaa..

Sitten päästäänkin ihmissarjoihin, joita Takahashi on tehnyt muutaman kappaleen. Ihmissarjat ovatkin sellainen aihe, joista harvemmin puhutaan ja jos niistä puhutaan, niin harvemmin innostuneella sävyllä. Kyseiset sarjat käsittelevät niin outoja asioita, kuten urheiluja ja muita kuolettavan tylsiä asioita, että niihin ei viitsi edes sen vertaa hukata aikaa. Toisaalta, ihmissarjat saattavat hyvinkin kiinnostaa vanhempaa lukijakuntaa ja sellaisia, jotka urheilusta ovat kiinnostuneet.

Täytyy kyllä sanoa, että ihmissarjat eivät pätkääkään kiinnosta. Niitä olen nähnyt kerättävänkin hyvin vähän, jos ollenkaan. Kaksoissolan foorumilla pohdinkin, miksi ihmissarjat jäävät koirasarjojen jalkoihin. Onko syy se, että me gingafanit olemme niin eläinrakkaita, että ihmisiä käsittelevät sarjat eivät kiinnosta ylipäätään. Aika paljon olen törmännyt myös faneihin, jotka sanovat pitävänsä ainoastaan Ginga animeista ja mangoista, eivätkä muut sarjat kiinnosta pätkääkään - kuulun siis itsekin tähän kastiin. Ovatko Hopeanuoli ja Weed sarjat siis enemmänkin eläinrakkaiten ihmisten sarjoja vai voisiko niistä innostua muutkin? Miksi me gingafanit emme innostu ihmissarjoista vain siksi, että ne ovat Takahashin tekemiä? Itse ainakin huomaan innostuvani heti jostakin elokuvasta, mikäli siinä sattuu joku lempparinäyttelijäni esiintymään huolimatta siitä, mitä aihetta elokuva käsittelee. Miksi siis mangojen osalta asia on aivan eri?

Kuvaa Shin Gaidenista.

6 kommenttia:

  1. Olen samoilla linjoilla kanssasi, tosin itse pidän Ginga no Inutachista :) Oli hyvä postaus, kiitokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ginga No Inutachi vaikuttaa ihan kiintoisalta, tiedä sitten vaikuttaako asiaan tuo "Ginga" etuliite, vaikkei kyseinen opus Ginga-sarjoihin kuulukaan :)

      Poista
  2. Omalla kohdallani kiinnostumattomuuteni syy lienee juuri tuo urheiluteema. Mutta vähän myös arvelen, etteivät henkilöhahmotkaan riittäisi pitämään mielenkiintoani yllä: uumoilen että muissakin Takahashin sarjoissa kärsitään liian samankaltaisista luonteenpiirteistä, naishahmojen vähyydestä jne. Voin kyllä olla väärässäkin.
    Luulen myös, että nämä Takahashin ihmissarjat eivät iske niihin, jotka tykkäävät tehdä fanituotoksia ja ropettaa jne. Ei varmaankaan olisi yhtä hehkeää luoda omaa kalastajahahmoa kuin kivaa seikkailevaa koiraa. Mutta niin, vanhemmalle etupäässä miesväestöllehän nuo urheilumangat on tarkoitettu, niin ei ihme jos eivät nappaa enemmistöön Ginga-faneista.

    VastaaPoista
  3. Mua kiinnostaa nyt tosi paljon Yamato..Suomeksi vaan tännekkin!On tosi kiinnostunut koirataplleuista nje..

    VastaaPoista
  4. Olen aloitellut lukemaan Yamatoa, ja se on hyvä

    VastaaPoista
  5. Varmasti kaikki Takahashin koirasarjat kiinnostaisivat, mikäli löytyisivät suomenkielellä tai edes englanniksi. Siinä vastaus oi tähän suureen pulmaan kun ei muka ihmisiä kiinnosta.

    VastaaPoista

Ginga oheistuotteeni ostan Urumista, Futago Shopista, Ginga.fi:n nettikaupasta ja Huuto.netistä :)