maanantai 14. heinäkuuta 2014

Miksi en enää keräile?

Tästä aiheesta minulta on suorasti ja epäsuorasti kyselty viime aikoina. Itse asiassa en oikein ymmärrä, minkä takia yhden yksittäisen fanin kiinnostuksen lopahtaminen keräilyä ja ylipäätään oheistuotteita kohtaan ihmetyttää niin paljon, mutta koska en halua luoda mitään väärinkäsityksiä ja turhaa spekulointia, päätin nyt omistaa aiheelle oman tekstinsä. Tietysti syy kirjoittaa tämä postaus on myös vastaus niille, joita asia on ihmetyttänyt muuten vain :)


Kaikkeen pitäisi aina olla jokin merkittävä syy. Olen ollut vähän hämilläni saamistani tiedusteluista asian suhteen, mutta kieltämättä sen ihan ymmärtääkin. Kuitenkin täällä blogissakin on tullut oheistuotteita esiteltyä hyvin paljon etenkin sen alkuaikoina ja osa lukijoistakin on ehkä pettyneitä siihen, etten aihetta oikeastaan käsittele täällä enää pahemmin (lukuunottamatta tätä ja paria muuta aiheeseen liittyvää postausta). Innostukseni lopahtamisen syytä on ehkä vähäsen kyseenalaistettu ja on ihmetelty, että olenko katkera jollekin, vihainen tai kateellinen muiden kokoelmista. Onko jotain siis hampaankolossa? Vastaukseni näihin ihmettelyihin on yksinkertaisesti: en ole, minulla ei ole mitään syytä sellaiseen. Ehkä olen tuonut innostuksen lopahtamiseni turhan dramaattisesti esille, voinen siis tässä kohtaa syyttää itseäni pessimistisestä asenteestani ^^'

Moni varmasti odottaa minun alkavan selostaa jotain dramaattista farssia, mutta ikävä kyllä joudun romuttamaan tällaiset odotukset, sillä todellinen syy keräilyinnostukseni laantumiseen on hyvin arkipäiväinen: Yksinkertaisesti se ei enää tuottanut samanlaista mielihyvää kuin se joskus teki. Kyllästyin säästämään rahaa ja ylipäätään jonkin tuotteen saaminen ja omistaminen ei enää ollutkaan niin kiva juttu kuin sen löytäminen halvalla netin syövereistä. Syy ei ole sen kummempi. Innostus vain hiipui hitaasti ja lensi ohitse kuin tähdenlento (miten ironista).

Tuossa Miksi olen huono fani? -postauksessa mainitsin vähän ehkä turhan dramaattisesti suhtautumisestani keräilyyn mainitessani, että kyseinen harrastus saa minut nykyään vain vihaiseksi. Jostain syystä tuo ilmaisuni sai luulemaan, että vihaisin keräilyä ja keräilijöitä. Se ei nimittäin pidä paikkaansa! Tuolla ilmaisulla tarkoitin oli juurikin tuota ylempänä mainitsemaani seikkaa: Kiinnostus vain lopahti, enkä aina vain jaksa jutella siitä, kuka sai mitäkin ja milloin. Sama pätee myös tanssiharrastukseeni - en siitäkään jaksa aina keskutella ja toisinaan aiheesta puhuminen saa minut ärtyneeksi, kun vaikka jotain tiettyä asiaa on vatvottu sataan kertaan. Sama on keräilyn suhteen. Joskus saatan olla hyvinkin innostunut keskustelemaan siitä, mutta nyt viime aikoina olen ollut niin kyllästynyt siihen (johtuen yllä mainituista syistä), etten vain jaksa jutella siitä niin innostuneesti kuin ennen ainakaan tällä hetkellä. Kun kertoo, että jokin asia tekee vihaiseksi, ei mielestäni välttämättä tarkoita sitä, että kirjaimellisesti vihaamalla vihaisi kyseistä asiaa.. Tai ainakin itse näen asian noin.

Olen edelleen kiinnostunut uusista oheistuotteista ja luen esimerkiksi lähes aina Hopeatiikerissä olevat oheistuotesittelyt (riippuen toki käsiteltävästä tuotteesta ja siitä, millä asteella kiinnostukseni sillä hetkellä on). Lisäksi Kaksoissolassa tulee toisinaan kommentoitua joitakin uusia oheistuotelöytöjä, mutten ole niin innokas asian suhteen kuin vielä vaikka vuosi sitten, kun keräilyintoni oli suurimmillaan. Itse asiassa koin keräilyn varsin stressaavanakin. Innostukseni ollessa suurimmillaan, oli koko ajan pakko saada jotain ja pelkkä se tunne, että mitähän tällä kesätyörahallani ostaisin, teki olon tuskaiseksi! Kilpailin järjen ja mielihalujeni välillä  siitä, miten äkkiä saan kokoon kaikki haluamani tuotteet ennen kuin niitä ei enää saa mistään mitenkään tai niiden hinnat nousee. Halusin saada kaiken mahdollisimman halvalla, paria kallista retkahdusta lukuunottamatta. Esimerkiksi nuo omistamani Gin pahvimagneetit oli yksi tuotteista, jotka sain parilla eurolla ihan sattumalta toiselta keräilijältä, samoten kuin iso Weed pehmoni.. Kun tilaisuus iski, se oli vähän kuin pakko käyttää. Jos jotain tuotetta ei sillä sekunnilla saanut jostain syystä ostettua tai hävisi huutokaupassa, oli pitkään harmistunut olo. Saman tunteen olen kokenut esimerkiksi vaatteiden suhteen, joita myös tulee paljon osteltua. Tietty mallisto tulee markkinoille tietyltä merkiltä ja se on pakko saada ennen kuin sitä ei enää myydä missään. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Nyt, kun olen vouhottanut keräilyinnostukseni lopahtamista ympäriinsä, olen saanut satunnaisia tiedusteluja siitä, aionko myydä kokoelmaani tai osaa siitä. Ennen kuin joku asiasta aikoo jälleen kysyä, sanon heti, että en myy sitä tai mitään, mitä olen siihen vaivalla hankkinut. Jokikinen tuote, jonka olen ostanut omilla rahoillani on minulle hyvin tunnearvokas - rahallisesta arvosta en ole koskaan niinkään välittänyt. Vaikka keräily ei ehkä harrastuksiini enää niinkään kuulukaan, rakastan edelleen kokoelmaani (se oli muuten ensimmäisenä pakattuna ja aseteltuna uuteen kotiini) ja haaveilen edelleen saavani tietyt jutut hyllylleni, vaikkakin pidän kokoelmaani täydellisenä jo nyt. Yksinkertaisesti koen, että omistan jo oheistuotteista jo ne jutut, mitä olen halunnutkin aina omistaa. En tarvitse siihen enää varsinaisesti mitään. Oma keräilynurani on nyt tullut päätökseensä.. Ehkä. Eihän sitä koskaan tiedä, jos yhtäkkiä saatankin taas kyseisestä harrastuksesta innostua uudelleen. Ikinä ei pidä sanoa "ei koskaan".

Täytynee toki myöntää, että siinä vaiheessa, kun aloin huomata, että keräily ei enää innostakaan niin paljoa, huomasin asenteeni tuotteiden hintoja kohtaan kääntyneen "kauhistelevammaksi". 350 euroa pehmolelusta tuntuu nyt järjettömältä hinnalta, kun taas vielä vuosi sitten hinta oli hyvin alhainen. Lisäksi 5 euroa keräilykortista tuntui ehkä vielä pari kuukautta sitten pieneltä hinnalta, mutta nyt kun asiaa ajattelee, on se aika törkeä hinta - vaikkakin halpa siihen nähden, mitä ginga tuotteet yleisesti ottaen maksavat. Ehkä nuo tuotteiden suuret hinnatkin vaikuttavat innostukseen monella, minulla ainakin. Nyt kun muutin asumaan yksin porukoideni nurkista, täytyy muutenkin alkaa tarkkailemaan rahankäyttöä. Ei ainoastaan gingan vaan kaikkien muidenkin harrastusteni kohdalla.

Tähän loppuun haluan vielä sanoa, että keräily hieno on harrastus siinä missä muutkin aktiviteetit ja itse asiassa varmaan jokainen meistä harrastaa sitä jollain tapaa. Itse olen huomannut olevani aikamoinen vaatekeräilijä, vaikken sitä tietoisesti tee (ne vain ilmestyvät kaappiini, köh), joku toinen taas voi keräillä pullonkorkkeja tai jotain muuta. Se, mitä haluan sanoa ja olen aina toitottanutkin on se, että keräilyä ei pitäisi ottaa turhan tosissaan. Jos yhden into lopahtaa, ei se ole muilta pois. Tiedän itse asiassa muutamia, joilla esimerkiksi bloggausinto on lopahtanut ihan muuten vain, enkä silti ole kyseenalaistamassa heidän "todellisia lopettamisen syitä". Otetaan rennosti keräilyn ja muidenkin harrastusten suhteen! Voisin ehkä itsekin miettiä, mikä itse asiassa edes on oikea suhtautumiseni kyseiseen harrastukseen. Tänään saatan olla innostunut jostain oheistuotekeskustelusta, huomenna taas saatan olla kyllästynyt koko aiheeseen. Tällä hetkellä koen tärkeämmäksi itse asian eli gingan, sen sanoman, hahmot ja juonet.


Löytyykö lukijoissa keräilyn lopettaneita? Miksi lopetit? Harkitsetko lopettamista? Mitä ajattelet keräilystä nykyään ylipäätään?

16 kommenttia:

  1. Omalta kohdaltani voisin sanoa, että itseäni kiinnosti kuulla ihan sen takia, että harva ihminen kertoo miksi innostus on lopahtanut oli kyseessä asia mikä hyvänsä. Monesti huomaa esimerkiksi täällä blogien tai kotisivujenkin piireissä, että jos kiinnostus laantuu niin se käytännössä tarkoittaa vain sitä, että asia jätetään ja unohdetaan. Ehkä sinun tapauksessasi mielenkiintoista on sekin ettei fanitus ole sinällään menettänyt mielenkiintoaan vaan keräily. Syysi ovat kyllä ymmärrettäviä ja sellaisia joita on käynyt itsellänikin mielessä silloin tällöin, mutta jotenkin miellän itse enemmän "keräilyn lopettamisen" sellaisena ettei asia enää kiinnosta ja on jollakin tavalla luovuttanut, joten tästä johtuen moni varmaan miettii aiotko myydä kokoelmasi (itseni mukaanlukien, tosin tämä johtui myös siitä, että mainitsit itse harkitsevasi myydä jotain mangaa tms.).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mietin yhdessä vaiheessa noiden Orionien tai japanin kielisten Weedien myyntiä, mutta mietin, että ne menevät aika huonosti kaupaksi ja kuitenkin tykkään niitä toisinaan selailla.. Senpä takia luovuin koko ajatuksesta :)

      Poista
  2. En ole varsinaisesti lopettanut keräilyä pidän vain taukoa (todennäköisesti).Johtunee varmaan siitä että olen teini -iässä (13v kun olen).Syyt ovat myös oheistuotteiden korkeat hinnat ja jatkuva luvan pyytäminen vanhemmilta.Myös se että olen tosi innoissani kun saan paketin,mutta vähän aikaa kun tuotteet ovat olleet hallussani ei se tunnukkaan enää niin mahtavalta.Joten ymmärrän sinua vallan mainiosti.Semmoinen luento minun keräilystäni.=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla muidenkin mietteitä omasta keräilystään. Sinun iässäsi tuotteiden saaminen on vielä hankalampaa, kun et varmaankaan vielä omista nettipankkitunnuksia tai muutenkaan saa välttämättä aina lupaa vanhemmilta ostaa mitään.

      Poista
  3. Minäkin haluaisin ison kokoelman mutta rahaa ei oke... :( Haluaisin myös kysyä yhtä asiaa: pari viikkoa sitten ostin kirpputorilta kaikki kolme englannin kielistä Weed mangaa ne oli sidottu yhteen lahjanarulla joten maksoin kaikista kolmesta yhteensä 4 €. Eli sainko ne halvalla vai maksoinko reilusti ylihintaa? (Ajattelin että jos sinä tietäisit paremmin :D) ♡♥♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse asiassa tiedä, mikä noiden englannin kielisten mangojen arvo tällä hetkellä on (en seuraa hintoja pahemmin), mutta mielestäni 4e kaikista kolmesta yhteensä on todella edullinen! Itse sain jokaisen muistaakseni noin 10 euron hintaan per kappale, tosin siitäkin on jo vuosia aikaa ja äitini osti nuo silloin :D

      Poista
    2. Minusta tuntuu että kukaan ei tiedä 100% varmasti noiden englannin kielisten Weed mangojen arvoa...

      Poista
    3. Totta. Noiden arvoa on hankala määrityää, mutta ne ovat kuitenkin hyvä extra mangaa keräävälle.

      Poista
  4. Itse lopetin keräilyn aika monestakin syystä, mutta 2 tärkeintä oli, että olen alaikäinen ja mamma ostaa minulle suurimman osan tavaroistani mikä liittyy Ginga tavaroihin. Siihen aikaan vaihtelin ns. salaa Ginga tavaroitani ja äiti lopetti tilaamiset siihen pelkäen, että teen häviötä kun olin joku 12 vuotias silloin. Toinen oli, että kiinnostus vaan lopahti, enkä oikeastaan enää harvemmin niitä töllistellyt ikuisuuksia niin en viitsinyt tuoda tavaraa pölyttymään, jos ne ei innosta minua. On ihan ymmärrettävää, että innostus katoaa ja onhan tuo keräily kallistakin varsinkin jos harrastelee kalliita oheistuotteita. Hyvä postaus oli tämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Alaikäisenä keräily on tosi hankalaa, kun joutuu kaikesta keskustelemaan vanhempien kanssa. Ja kiva jos pidit :)

      Poista
  5. Gingaa en ikinä ole keräillyt animea ja mangaa lukuun ottamatta. Mielestäni suurin osa Ginga -tuotteista ovat aika turhia ja hölmöjä; keräilykorteille ja tarroille en keksi mitään käyttöä ja ovat liian pientä krääsää että viitsisin laittaa esille, pehmolelut ovat suorastaan rumia. Figuurit sentään ovat ihan kivoja, mutta Weedistä en sarjana koskaan innostunut joten sen yhä halvat figuurit eivät kiinnosta, GNG:n figuurit taas ovat järkyttävän kalliita.

    Olen kuitenkin keräilijäsielu, vaikka Ginga -keräilyyn en ole lähtenyt mukaan. Tämä on todellakin stressaava harrastus, jos sen antaa olla. Itse keräilen taksidermiaa (täytettyjä eläimiä, luita, kalloja, fossiileja, nahkoja yms), koiraeläimistä kertovia sarjakuvia, U2 ja X-Files tavaraa, sekä toiseen maailmansotaan liittyneitä tavaroita. Onnekseni toisin kuin Ginga -harrastajien parissa minulla ei ole ketään muuta jonka kanssa vertailla kokoelmia. Juuri vertailussa syntyy himo saada lisää tavaraa, päihittää nuo toiset keräilijät tai ainakin päästä heidän tasolleen. Nyt olen harrastukseni kanssa pääasiassa yksin ja ostan tavaroita puhtaasti sen takia että saan niistä iloa itselleni enkä kenellekään muulle, enkä saa niiden avulla oikeastaan minkäänlaista statusta (parhaimmillaan kylähullun maineen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, monet gingatuotteet on aika epälaadukkaita muihin sarjoihin verrattuna.

      Poista
  6. Se Weed manga likka täällä taas. XD. Ostin samassa rytäkässä Hopeanuoli vhs kasetit (4kpl) ne oli niitä keltaisia joiden selkiin tulee kuva kun ne asettaa vierekkäin... joka tapauksessa maksoin niistä 1 € kappale. Uskon päässeeni halvalla mutta varma en ole. Mitä mieltä sinä olet siitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paha sanoa, mutta uskon että pääsit halvalla :)

      Poista
    2. VHS-kasetteja olen parhaimmillani nähnyt 0,10€ hintaan kappale. Aika keskimääräinen hinta taitaa kuitenkin olla VHS-kasetista 0,50-2€ kpl. Elikkä 1€ kappale hinta on aika perus.

      Poista
  7. Omalla kohdallani keräily ei ole koskaan ollu kovin kovaa. Mangoja ja muutamia GDW figuureja, sekä lasinalusia olen keräilllyt, mutte ne tosiaan ovat vielä tuosta haövemmasta päästä. MInulla on kutenkin niin paljon ylimääräsitä tavaraa, etten halua lisää pölyttymään huoneeseeni :'D
    Ja koska olen opiskelija, ei raha kasva puussa ja rahat on pakko käyttää koulukirjoihin. Olisihan se upeaa omistaa vaikka mitä Ginga-tuotteita, mutta ei ;_;

    Itse enemmän tykkään figuurien ja mangojen keräilystä, erototen mangojen :'D

    VastaaPoista

Ginga oheistuotteeni ostan Urumista, Futago Shopista, Ginga.fi:n nettikaupasta ja Huuto.netistä :)