sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Ärsyttävä Hopeanuoli

Yleensä Gingaa käsittelevissä blogeissa pohditaan sarjan parhaimpia puolia, mutta nyt päätin vaihteeksi kirjoittaa sarjan ärsyttäviä ja huonoja puolia - tietystikin vain omasta näkökulmastani! Vaikka Gingassa onkin paljon huonoja puolia, on itsestäänselvää, että sarja on siitä huolimatta minulle hyvin rakas ja pidän siitä edelleen virheistään huolimatta. Sanottakoon, että Gingassa on hyviä puolia onneksi ehdottomasti enemmän kuin huonoja!

Mutsun neljä kenraalia, mutta miksi vain Kisaragi saa loistaa?
Mitä huonoja puolia sarjasta sitten löytyy? Ensimmäisenä voisin mainita epäloogisuuden. Se ei tietenkään ole sarjan itsensä syytä, vaan tekijänsä, sensei Takahashin. Hahmojen menneisyydet ja suhteet toisiinsa sekä eritoten aikavälit ja -määreet ovat hyvin epäselviä ja niiden kanssa on tullut sekaannuksia paljon. Olen edelleen sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse tietää ja asioita saa ja pitääkin jättää arvailujen varaan, on kuitenkin raivostuttavaa pohtia suuria juoniaukkoja, joiden kuuluisi periaatteessa vaikuttaa sarjan muuhun kulkuun. Ylipäätään toisinaan tuntuu, että Ginga on loppupeleissä hyvin pintapuoleinen sarja, eikä montaakaan asiaa ole selitelty sen syvällisemmin, jos vertaa esimerkiksi sarjoihin, joissa asiat on mietitty hyvin pitkälle ja tarkkaan. Ginga hahmot tuntuvat suurimmaksi osaksi "vain olevan", eikä oikein millekään faneja askarruttaville selvästi oleellisille asioille löydy selityksiä ja jos löytyy, ne ovat useasti epäselviä tai Takahashi ei edes itse muista koko asiaa. On toki ymmärrettävää, ettei useiden vuosikymmenien takaisia asioita voi muistaa pilkun tarkasti, mutta tuntuu, ettei Takahashi ole paneutunut muutamiin tärkeisiin asioihin, joihin mielestäni pitäisi tai olisi pitänyt paneutua: Ginin suku, Tiikerveljesten jälkeläisten puolisot (edes nimet olisi kiva), isojen, tärkeiden kohtausten kulut, taustat tärkeille asioille (Rikin rotkoon putoamisen jälkeiset tapahtumat, Akakabuton ruumiin hautaus/poltto? esimerkiksi) Yms. 

Epäloogisuudesta päästäänkin mangaversioiden juonenkulkuihin. GNG:ssä juoni etenee hyvin nopealla temmolla ja kohtaukset hyppelehtivät typerissä pätkissä ympäri tarinaa. Tuntuu, että yhdellä aukeamalla käydään läpi asiaa, joka vaatisi omasta mielestäni pidemmän kerronta-ajan. Toisinaan taas törmää kohtauksiin, jotka on jätetty typerästi ja huolimattomanoloisesti kesken, jotta päästään äkkiä seuraavaan kohtaukseen, josta äkkiä palataankin takaisin äsken käsiteltyyn kohtaukseen (hui kun epäselvästi selitetty!). GDW:ssä sen sijaan erityisesti taistelukohtaukset kestävät hirveän kauan ja niitä on aivan liikaa verrattuna siihen, miten tarpeellisia ne loppupeleissä ovat. Taistelukohtaukset toki ovat hienoja, kunhan niitä on sopivan harvakseltaan - toisaalta mitäpä muutakaan voi odottaa miehille suunnatulta sarjalta, kuin jatkuvaa tykitystä..

Taisteluista mieleeni tulikin, että Takahashi ratkaisee monet vaikeat taistelut perinteisellä "yhtäkkiä iso tuuli puhalsi taistelijoiden yli" tai joku lähtee karkuun. Toivoisin senseiltä hieman enemmän ajatustyötä taisteluiden lopettamiseen. Juonenkulusta vielä sen verran, että toisinaan Takahashi keskittyy hyvin intensiivisesti johonkin hänelle selvästi tärkeään ja mielenkiintoiseen kohtaukseen, mutta myöhemmin koko hienous lässähtää typerällä lopetuksella. Esimerkkinä Hougenin kuolema. GDW:ssä tehtiin hirveä työ etsiä joukkoja ampumaan Hougen alas, mutta koko homma päättyikin Weedin vätystelyyn ja lopulta pääpahis kuolikin täysin random ihmisen toimesta (okei, ei hän nyt ihan random ollut mutta kuitenkin). Tiedän ja ymmärrän, että tuossakin kohtauksessa ideana oli tuoda esille elämän ja oikeudenmukaisuuden tärkeyttä, mutta mielestäni Takahashi pystyisi paljon parempaakin saagan lopetukseen.

GDW:ssä juonen selvyyden kannalta taas on mielestäni liikaa, että sarjassa on älyttömästi hahmoja, joiden nimet eivät vain voi jäädä mitenkään päähän. GNG:ssä sen sijaan hahmomäärät ovat mielestäni sopivia, sillä jokaisen olennaisen hahmon pystyy muistamaan lähestulkoon ulkoa ilman erinäistä muistelua, että kukas hemmetti tämä taas olikaan. 

Gaiassa oli pahiksena paljon potentiaalia.
Gingassa ärsyttää myös huonot pahikset. Niillä ei ole kunnollista motiivia, joka selittäisi kunnolla niiden halun vallata maita ja mantuja tai muuten vain tappaa. Kaikki tunnutaan selittävän karmivalla menneisyydellä, joka on tehnyt pahiksesta hullun ja mielenvikaisen. Totta kai ihmisten maailmassakin on ahneita "pahiksia", jotka tekevät kaikkensa saadakseen vain ja ainoastaan mainetta ja mammonaa, mutta mielestäni tällaiset pahikset alkavat olla jo läpi koluttuja jo ihan gingamaailman ulkopuolellakin. Vaihteeksi olisi kiva nähdä eläinpahiksia, joiden aikeena olisi vaikka hävittää ihmiset tai vallata sitten niitä maita niin, että ottaa jonkin lauman panttivangikseen ja sitä kautta alettaisiinkin setvimään vapaaksi pääsyä toisenlaisesta näkökulmasta. Ylipäätään ginga saagojen juonet ovat hyvin samantyylisiä: Kerätään laumaa ympäri Japania ja taistellaan vihollista vastaan. Aiheesta olenkin jo viime vuoden puolella puhunut, joten siitä ei sen enempää.

Huumorinkukka gingassa puhkeilee aika usein, erityisesti GDW:ssä. Itse en gingahuumorin ystävä ole ollut koskaan, lukuunottamatta yhtä poikkeusta, josta mainitsinkin yhdessä WEED -arvostelupostauksessani. Pääpiirteittäin gingahuumori koostuu kakkapissa -huumorista ja mielestäni sellaisen viljely muutoin vakavan tarinan ympärillä on jotenkin fiilistä pilaavaa. En tiedä olenko sitten ihan huumorintajuton, mutta itse en pidä turhanpäiväisestä pelleilystä kesken jonkin vakavan kohtauksen. Ylipäätään olen aina pitänyt Gingaa jollain tapaa "siveellisenä" sarjana, joten piereskelyn ja toisten päälle ulostamisen näkeminen ei ole ollenkaan hyvä asia. Tietysti on ihan jees, että vakavakin sarja sisältää edes ripauksen huumoria, mutta gingan huumori on omaan makuuni enemmänkin lapsellista kuin hauskaa.

Gingasta julkaistaan hirveästi turhaa extraa. Esimerkiksi viimeisin arvosteluni suomennetusta Taisteluiden ajasta kertoo, että kyseinen opus on sinänsä turha, koska uutta tietoa siitä irtoaa hyvin minimaalisesti (tämä tietystikään ei ole suomentajien syy, vaan alkuperäisteoksen). Lisäksi samasta eri sarjanpätkästä on tehty miljoona eri opusta, joissa sama X tarina esiintyy. Toki tämäkin on vähän makukysymys, mutta itselleni riittäisi hyvin niin sanotut viralliset painokset eli versiot, jotka kuuluvat itse sarjaan, eivätkä ole mitään extrajulkaisuhömpötystä. Olipa taas vaikeasti selostettu. Toivottavasti ymmärsitte pointin.

Laaduttomat figuurit. Tämäkin on vähän mielipidekysymys ja vaikka gingafiguureista pidänkin (figuurifani kun olen), on esimerkiksi Weed figuurien laatu suurinpiirtein animeluokkaa. Jos tuosta nyt jotain hauskaa pitäisi repiä, niin onpahan ainakin hyvin jäljitelty, hehheh. Joka tapauksessa, GDW figuureissa on hirveästi värivirheitä ja hahmojen ilmeetkään eivät välttämättä ole kovin edustavia lukuunottamatta Giniä ja Tesshiniä, jotka omasta mielestäni ovat onnistuneimmat yksilöt. GNG figuurit sen sijaan ovat mystisyydestään ja nostalgiasuudestaan huolimatta loppu peleissä kasa muovia, joilla on häntä ja korvat. Osaa hahmoista ei edes tunnista, ellei entuudestaan tiedä, mikä hahmo on kyseessä.

Tässä nyt muutamia seikkoja, jotka koen jollain asteikoilla ärsyttävinä Gingassa.

Mitä lukijat ovat mieltä siitä, löytyykö Gingasta ärsyttäviä seikkoja? Jos löytyy, niin millaisia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ginga oheistuotteeni ostan Urumista, Futago Shopista, Ginga.fi:n nettikaupasta ja Huuto.netistä :)