keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Arvostelussa GDW osa 40 - Lähestyvä kohtalo

Näin aluksi haluan hehkuttaa, että blogin Facebook sivu saavutti juuri 200 lukijan kynnyksen! Kiitos kaikille tykkääjille. Tällainen lämmittää mieltä kovasti :) <3 Pahoittelen blogin epäaktiivisuutta. Kuten olenkin jo sanonut jossain, vievät työt ja muut asiat tällä hetkellä aikaani sen verran paljon, etten ehdi yhtä usein ajatella gingaa niin syvällisesti, että siitä saisi jotain tekstintynkää aikaiseksi. No mutta, kiitos vielä 200 tykkääjästä Facebook sivuilla! Arvostan suuresti sitä, että noinkin montaa kiinnostaa blogini ja sen jutut ^^

Mutta siis, uusimman Weedin arvostelua jälleen luvassa perinteiseen tapaan. Kansikuvasta ponnahti heti yksi suosikeistani. Kuvan hahmot ovat vaihteeksi vähän eri asennossa kuin normaalisti ja taustakuvakin on tällä kertaa vaihteeksi jotain muuta. Ainoa miinuspuoli kansikuvassa taitanee olla värien yhdistely, sillä oranssi ja pinkki jotenkin riitelevät omaan silmääni keskenään. Ajatella, että Weediäkin on jäljellä enää tasan 20 osaa. Jokohan tässä voisi alkaa odotella Orionin suomennosta?

Tarinassa päästiin jälleen eteenpäin. Luin hieman muiden kommenttaja ensimauksi Kaksoissolasta ennen tämän osan lukemista ja moni oli todennut naaraiden ja pentujen itsemurhan olleen dramaattisimpia kohtauksia, mutta minua se ei oikein sykähdyttänyt. Toki kohtaus on ahdistava, kun sitä alkaa oikein miettimään, mutta mielestäni Takahashi olisi hyvin voinut saada siitä vielä dramaattisemman lisäämällä kerrontaa. Dramaattisin kohtaus itsemurhassa oli ehkä se, että pienet pennutkin yrittivät taistella sotakoiria vastaan, mutta saivat surmansa jo heti kättelyssä. Itseltäni meni maku koko jutusta siinä kohtaa, kun sotakoirat halusivat nartuista vaimoja itselleen. Ällöttävää ja mielestäni mautonta! Olisivat mieluummin pakottaneet nartut hyppäämään kuolemaan. Lisäksi Mikin tarina oli turhan lyhyt ja se jäi hyvin epäselväksi. Oliko Hakuro Mikin puoliso vai joku tämän sotureista?

Lisäksi Ginin retkikunta pääsi viimein liikkeelle. Mielestäni Gin teki typerästi ottaessaan mukaan vain 50 koiraa, kun se olisi voinut periaatteessa ottaa samantien koko poppoon. Koirien päästyä Hokkaidoon ihastuin tyystin kohtaukseen, jossa sotakoirien tiedustelija lähti pakoon Akamea ja Tesshiniä. Aluksi facepalmailin, sillä luulin Akamen ja Tesshinin menevän tahallaan halpaan, koska tunnetusti noilla pakoonmenijöillä on aina jokin ansa tiedossa. Ihmettelin aluksi myös sitä, miksei ninjakoirat saaneet yhtä typerää tiedustelijaa kiinni, mutta kohtauksen edettyä tajusin, miten fiksusti ninjakoirat toimivat. Koska ne tiesivät tiedstelijan johtavan heidät ansaan, piiloutuivat koirat puihin odottamaan sopivaa hetkeä. Jälleen yksi syy lisää, miksi pidän ninjakoirista. Niillä on järki päässä!

Weedin ja Koyukin yhteiset hetket eivät oikein säväytä edelleenkään. En ole koskaan pitänyt Hopeanuolta saatika Weediä erityisen romanttisina hahmoina, vaan pikemminkin hyvin itsenäisinä ja vastuuntuntoisina, mutta Weed samperi jätti laumansa yhden nartun takia. Onneksi GB ja kumppanit löysivät kaksikon ja saivat Ginin viestin perille. Odotin Weedin reagoivan asiaan ehkä vähän dramaattisemmin, mutta nyt se vaikutti enemmänkin hämmentyneeltä kuin järkyttyneeltä.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä osa. Seuraavaa odottelen jälleen innoissani.

7 kommenttia:

  1. Miki ei ollut Hakuron puoliso, ainakin itse käsitin kohdan niin, että kuultuaan Hakuron kuolemasta Miki ajatteli puolisonsakin kuolleen samalla, joka siis varmaan oli joku Hakuron sotilaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin arvelinkin. Kohtaus on kuitenkin tosi erikoisesti suomennettu ja se on harhaanjohtava. Tiedä sitten, miten japaniversiossa.. :S

      Poista
  2. Mä tykkäsin tuosta osasta aka paljon tykkäsin siitä kun kyoshirou näki vanhat. Oppilaansa. Jotka igan vanhin on kouluttanut hyviksi sotureiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sekin oli kyllä ihan kiva kohtaus. Tosin kougien vanhin oli tuo kouluttaja, ei igan :)

      Poista
  3. Kansi oli aivan ihana omaan makuun ja tykkäsin tästä osasta myös Ihan kokonaisuudessaan :). Manga sisälsi kuitenkin yhden kohdan mikä ei ollut mieleeni sitten yhtään; nimittäin kyoshiron ja sen vanhojen laumalaisten uudelleenkohtaaminen. En pidä lainkaan siitä, että pennut ovat nyt ihan täysiverisiä ninjakoiria ja taitavat koko joukko puissa loikkimiset yms. Koska ne ovat kuitenkin niitä "tavis rivisotilaita", olen aina tykännyt siitä, miten ninjakoirat ajattelevat ja toimivat sekä niiden ns. Harvinaisuudesta. Näitä taitoja ei mielestäni pitäisi yleistää tai niistä katoaa kaikki hienous ja hohto (aivan kuin zezutenroubattogan -kohdalla..) :/.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkäsin kohtauksesta, mutta kieltämättä tuo, että ninjojen taitoja opetetaan keille tahansa on vähän harmi juttu. Vähän juurikin kuin tuon ZTB:n kohdalla :S

      Poista
  4. hyvä on kirja itse tykkäsin akamen ja tesshinin vakoiluretkestä

    VastaaPoista

Ginga oheistuotteeni ostan Urumista, Futago Shopista, Ginga.fi:n nettikaupasta ja Huuto.netistä :)