sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Arvostelussa: Suomennettu WEED Taidekirja

Kun ensimmäisen kerran kuulin taidekirjan ilmestyvän suomeksi, en ollut asiasta kovin innoissani. Miksi ihmeessä suomentaa kirja, jossa ei ole yhtään mitään suomennettavaa? Tätä samaa kysymystä mietin oikeastaan nytkin, mutta mitä enemmän taidekirjan ilmestymistä on hehkutettu, sitä enemmän sen ilmestymistä olen odottanut. Moni keräilijäkin valitteli asiaa, sillä japaninkielisen taidekirjan arvo laskisi hirveästi, eikä monikaan suomalainen sitä enää suomennoksen ja edullisen hinnan vuoksi kokoelmaansa hankkisi. Itse aikanani ostin oman taidekirjani eräältä toiselta keräilijältä ja olen kyllä kiitollinen, ettei minun tarvinnut maksaa siitä älyttömyyksiä, taidekirjan arvohan on lähemmäs sataa euroa. Omastani maksoin muistaakseni vähän alle 30 euroa, mikä on pieni hinta esimerkiksi 60-70 eurosta, jolla olen kirjaa nähnyt myytävän.

Taidekirja on yksi upeimmista extra"mangoista" mitä tiedän gingan historiassa julkaistaneen. Se on upea teos, jossa on kunnon kokoiset kuvat Takahashin piirtäminä sekä juliste, jonka hyvinkin voisi harkita ripustaa seinälle.

Siinä missä moni keräilijä nyyhkii taidekirjan arvon laskemiseen, alan itse päivä päivältä hyväksyä kirjan suomentamisen. On mielestäni täysi etuoikeus saada suomennettavaksi tällainen harvinaisuus - ja vieläpä niin edullisesti (n. 17-20 euroa pyöristetysti). Kun taidekirjan suomalainen kansi julkistettiin, olin riemuissani - kirjasta ei tulekaan kopiota alkuperäisteoksesta, vaan sitä on muokattu juuri meille suomalaisille. Niinpä napsautin taidekirjan Urumista ennakkotilaukseen ja jäin odottamaan innolla kirjan saapumista postiin. Oli onni, että kirjalle tuli hintaa niinkin vähän, sillä keväisin rahatilanteeni ei koskaan ole ollut se kaikista paras. Nyt suomennettu taidekirja on lopultakin käsissäni ja pääsen sitä täällä blogissani arvostelemaan.

Miten suomennettu taidekirja eroaa alkuperäisestä? Tässä vähän ilmineerauskuvaa niille, jotka eivät japaniversiota omista. Pahoittelen muuten tämän postauksen kuvien järkyttävää laatua. Parempi kamerani oli taas vaihteeksi hakoteillä siskon jäljiltä.



Ainoa järisyttävä ero siis tosiaan kansikuva - sekä tietystikin takakansi. Suomennetun taidekirjan takakansi on mielestäni paljon hienompi kuin japanilaisen, sillä siinä kerrotaan, minkälaisesta lätyskästä on oikein kyse, kun taas japanilainen versio on hyvin.. noh, vaisu. Kooltaan nuo kaksi on oikeastaan samankokoiset. Japaniversio on myös kiiltävämpi johtuen ilmeisesti jonkin sortin päällystyksestä. Suomalaisversio on inasen karhean tuntuinen. Sisällöllisesti kirjat eivät eroa toisistaan oikeastaan yhtään lukuunottamatta julisteen paikoitusta - japaniversiossa se on heti ensilehdillä, kun taas suomiversiossa se on viimeisessä kannessa. Pieniä eroavaisuuksia kirjoissa kuitenkin ehkä kuvien laadun ja leikkausten suhteen on, mutta mielestäni ne ovat aika epäoleellisia seikkoja. Sanotaanko niin, että suomiversio on ehkä parannellumpi kuin alkuperäinen.

Julisteen saa kätevästi taiteltua auki ja takaisin kiinni kirjan suojiin, jos vain haluaa. Itse ajattelin kuvan riuhtaista seinälleni, japaniversiosta sitä kun en viitsinyt toistaiseksi ottaa pois. Vieressä kiva pieni esittely Takahashista, missä on nippelitietoa hänestä. 

Taidekirja on erittäin kiintoisa ja itse aion käyttää sitä piirtämisen harjoitteluun. Kun nyt on saanut näin isolla printillä olevia kuvia, on paljon kivempi alkaa työstää ja harjoitella piirtämistä isosta, tarkasta kuvasta kuin pikkuisesta huonolaatuisesta tulosteesta. Kuvissa on erinomainen laatu, vaikkei kirja nyt sinänsä saanut minua henkeään haukkomaan - onhan se sentään tuttu jo entuudestaan. Uskon kuitenkin sen olevan suuri ilmestys sellaiselle, joka ei alkuperäisversiota ole koskaan nähnyt. Kirja on kaunis ja ehdoton must-have-tuote. Olisin kuitenkin toivonut kirjaan enemmän jotakin, mitä japaniversiossa ei ole. Jotain Weedin tarinan synnystä tai vastaavaa, mutta ei siedä valittaa, sillä oli täysi luojan lykky, että taidekirja saatiin suomennettua - vaikkei tuo nyt kovin suurta käännöstä mielestäni vaadi. Olisin ehkä kuitenkin mieluummin halunnut kuulla itse asiasta - eli Weedistä - tarkemmin kuin Takahashin ja eläinlääkärin haastattelua, vaikkakin sekin oli oikein mielenkiintoinen.

Kuvien alla olevat selitykset niiden esiintymispaikoista oli mielestäni hyvä lisä.

Henkilökartta oli ehkä omaan makuuni turhahko, kun henkilökarttoja ja -esitteyjä löytyy jo itse sarjan eri osista. 

Kuvat oli jaoteltu fiksusti eri osioihin, kuten kuvassa näkyvä taistelu, profiilit, hyppäyskuvat jne.

Jatkoa odotellessa. Pian ilmestyy Weed Gaiden, FANG ja niiden jälkeen varmasti vielä monta muutakin extramangaa, ainakin oletan niin. Gingafaneja on hemmoteltu nyt niin paljon, että seuraavia julkaisuja voi melkein jo olettaa tulevan.

9 kommenttia:

  1. Minun mielestäni taas tuo japaninkielisen taidekirjan kansikuva on hienompi kuin suomenkielisen, ja vähän harmittaa että ei samanlaista kantta tullut. Ainoa, mikä mielestäni on tuossa suomiversion kannessa hienompaa, on tuo Weed-logo. Tuommoinen hopeinen sopii vain tosi hyvin Gingaan. Ei suomenkielisenkään taidekirjan kansi ruma ole, itse vain pidän enemmän tuosta japaniversion kannesta. Mutta sisältöhän se tärkein on. Itselläni ei tuota taidekirjaa vielä ole, mutta kuitenkin aion sen pian hankkia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä mielessä tuo japanikansi on hienompi, että siinä on lähikuva. Kuitenkin suomikansi on jollain tapaa siistimmän oloinen ja "uudempi". Molemmat kansikuvat ovat kyllä hienoja kumpikin omalla tavallaan :)

      Poista
  2. Mun mielestä toi taidekirja oli mahtava ja juliste olisin kuiteski julisteeseen toivonut rikiä ginin oikealle puolelle nyt siinä mun mielestä on tyhjä aukko muuten kaikki on hyvin tehty ginin ilme on päättäväinen jne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juliste on kyllä yksi parhaimmista asioista tuossa taidekirjassa. Se on hyvän kokoinen ja siinä on mainio kuva :)

      Poista
  3. Minusta Weed-taidekirjassa ei ole muuta vikaa kuin se, että loppuosan haastattelun lukusuunta on aika erikoinen. Miksi ihmeessä sivut luetaan oikealta vasemmalle ja palstat vasemmalta oikealle? http://i1272.photobucket.com/albums/y381/Stalkkeri-wolf/albumi/lukusuunta_zps5ef8ea37.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lukusuunta juttu ihmetytti minuakin, miksei sitä yksinkertaisesti voitu kääntää suoraan "selkokielelle", eikä jättää noin epäselväksi :D? Kummallisia virheitä näissä suomennoksissa tuntuu olevan toisinaan, ehkä liian useinkin.

      Poista
  4. Täytyy aluksi sanoa, että olipa tämä hieno teos. Minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista käsitystä, millainen tämä kirja on. Näin tämän kerran erään fanin käsissä siis Japani-version, kun hän pyysi siihen Takahashin nimmaria. Enkä nyt ihmettele enää miksi.

    Minua hieman ärsyttää eräiden keräilijöiden valitus keräilyarvon alenemisesta. Minusta on huomattavasti parempi asia, että tämä taidekirja on mahdollisimman monelle helposti saatavilla, kuin muutaman keräilijän kokoelmissa. Mikä siinä siis eniten haittaa, jos keräilyarvo laskee? Onko kyse vain rahasta vai mistä. Itse en tiedä, koska oman Suomi-manga kokoelman arvo laskee kokoajan. Teettekö te keräiljät jotain indeksikäyriä kokoelmien arvosta.

    Taitaa olla ensimmäinen suomennettu mangasarjan taidekirja kätösissä. Punainen jättiläinen on tehnyt kulttuuriteon. Luulin jo kommenteista päätellen, että siinä ei olisi juuri mitään suomennettavaa. Siksi yllätyin pitkästä haastattelusta. Ilman suomennusta en olisi tuskin koskaan saanut tätä itselleni tai muutenkaan päässyt pläräämään teosta. Tilasin itsekin tämän ennakkoon Urumilta. Oli tosi nopea toimitus. Kyllä se suomimangakokoelmani helmeksi nousi. Juliste on seinällä. Hyvin lähti siis vuosi Gingan parissa liikkeelle. Kiitos myös hyvästä arvostelusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että keräilijöitä harmittaa se, että harvinaiseksi laskettava ja näin ollen myös hintava teos päätyy kaikelle kansalle. Kyseessä on siis raha, mutta myös se, että "kaikki alkaa keräillä". Eli haluttaisiin pitää keräily itsellään niin sanotusti, näin siis itse olen asian käsittänyt. Mukavaa, jos arvostelu oli mieleesi, kiva nähdä että kitisijöiden ohella löytyy myös niitä, jotka ovat kiitollisia tälläisen teoksen julkaisusta. Minustakin on hyvä, että näitä extroja suomennetaan, eipähän tarvitse pitää japanilaisversioita kovinkaan paljoa nurkissa pölyttymässä, kun ei niiden teksteistä mitään ymmärrä :D

      Poista
    2. Ei näitä japanijulkaisuja kannata pölyttymään päästää. Pistää säilöön ja lääppii sitä suomiversiota. Hyväkuntoiset ja alkuperäiset japanijulkaisut varmaan pitävät arvonsa hyvänä. Tuskin kukaan haluaa loppuun kulutettua japaniversiota. Vähän ristiriitaista että toisaalla pelätään keräilyarvon laskua ja toisaalla keräilijöiden määrän kasvua. Itse uskon, että mitä enemmän on keräilijöitä niin sitä enemmän on myös niitä, jotka haluavat japaniversioita.

      Itse jätän kitinät muille. Takakannestakin puuttuu se ihmisen pää, enkä pysty siitäkään valittamaan.

      Poista

Ginga oheistuotteeni ostan Urumista, Futago Shopista, Ginga.fi:n nettikaupasta ja Huuto.netistä :)