lauantai 5. huhtikuuta 2014

Arvostelussa: GDW osa 30 - Legendan perillinen

Tätä osaa on varmasti moni gingafani odottanut kuin kuuta nousevaa! Osa 30 on varmasti yksi uusia merkkipaaluja Suomen gingahistoriassa, nimittäin tässä osassa päästiin hyvin pian uuden saagan alkuun - tätä on odotettu suurella sydämellä! Minulla on blogin luonnoksissa postaus Hougen saagan herättämistä ajatuksista ja mielipiteeni kokonaisuudessaan tästä saagasta, julkaisen sen tosin hieman myöhemmin, sillä nyt on aika arvostella viimeinen osa Hougen saagasta!

Kansikuva on oikein viehättävä, yksi suosikkejani. Toisaalta taas alkaa hieman kyllästyttämään tuo ainainen metsämaisema ja värimaailma.

Tapahtumat jatkuivat hyvin samalla tavalla kuin animessa. Weedin ja Ginin reaktiot tiedettiin, joten suhtautuminen niihin oli hyvin neutraalia, mutta tässä osassa näki selvästi, että Gin vain testasi poikansa oikeudentajua ja kypsyyttä. Akame torui sitä ja näytti yllättyneeltä Ginin yhtäkkiä halutessa tappaa vihollisensa, mutta tajusikin pian tilanteen. Oli mielenkiintoista, miten niin moni oulainen meni halpaan ja mietin, mitäköhän olisi tapahtunut, jos Weed ei olisikaan antanut Hougenille mahdollisuutta elää? Mielestäni anime antoi Ginistä ja sen reaktiosta asiaan aivan erilaisen kuvan, mutta mangaa lukiessa huomasi, että hahmojen aatoksia ja sanomisiakin pitää lukea vähän rivien välistä, sillä tärkeimmät sanomat ja pointit ovat nimenomaan lukijan pääteltävissä! Miten nerokasta! Tämän takia suorastaan rakastan Takahashia! Lukija laitetaan ajattelemaan, mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa ja spekuloimaan, mitä hahmot sanoillaan todella tarkoittavat, kaikkea ei paljasteta tai tuoda esille suoraan.

Ihastelin Hougenin kyynelehdintää sen häviöstä ja halusta jatkaa tappamista, kunnes saikin luodin kalloonsa menneisyydessään olleelta mieheltä. Kuva, jossa Hougen makaa aivot pellolla, on mielestäni kierolla tavalla erinomainen. Siitä näkee koiran pahuuden ja sen ansaitsema loppu. Harmi kylläkin kohtaus meni tosi nopeasti ja tanskandoggin ampunut mies vain pamahti paikalle ja tussautti koiran pään palasiksi ilman sen kummempia pysähdyshetkiä ja viimeisiä sanoja. Jollain tapaa Hougen saaga loppui vähän typerään kohtaan, kun heti perään alkoikin jo uusi saaga. Mielestäni tämän olisi hyvin voinut tiivistää edelliseen osaan, mutta kyllä nyt tuntuu hienolta, että on viimeinkin päästy kaikkien odottamalle tuntemattomalle alueelle eli uusiin saagoihin, joista ei vielä tiedetä paljoa mitään!

UUDEN SAAGAN ALKU

Tämä saaga kertookin jo legendaksi ja fanien myötähäpeäksi nimetystä apinasaagasta. Omat odotukseni saagaa kohtaan ovat aina olleet suurta facepalmailua, mutta onnekseni voin kertoa yllättyneeni positiivisesti. Kohtaus, jossa kolme pientä pentua juoksee pakoon apinalaumaa on hyvin hyytävä, kun apinoista näkyy vain varjot ja kiiluvat silmät. Pennut piiloutuvat ja lopulta törmäävät Jeromeen, joka ilmeisesti oli suunnistamassa jonnekin. En enää itse asiassa edes muistanut, missä vaiheessa Jerome hävisi lauman seasta, mutta oli kivaa nähdä häntäkin pitkästä aikaa. Saaga alkoi siis hyvin mielenkiintoisella tavalla. Jotenkin en osaa vielä suhtautua apinoiden motiiviin tappaa koiria ja ryövätä niiden pentuja. "Koska Jumala käskee!" Voi härregyyd, sanonpa vaan. Sen sijaan pääpahisapina vaikuttaa aika kiintoisalta, lieneekö tuo Goheen apinaversio, kun tuntui olevan selvästikin viinaan menevä? Saa nähdä, mikä lienee todellinen syy koiranpentujen tappamiseen, toivon mukaan se on jokin järkevä.

Gin testasi Weedin oikeidentajua ja totesi poikansa olevan sopiva jatkamaan johtajuutta. Tästä kohtaa oli pakko ottaa kuva, sillä Ginin sanat saivat kyyneleet kirpoamaan silmiin. Kumpa meissä ihmisissäkin olisi joku, jota voisi palvoa samalla tavalla kuin kuvitteellista hahmoa.

Oli myös hienoa päästä seuraamaan vihdoin ja viimein Weedin ja Ginin suhdetta toisiinsa Hougenin kukistamisen jälkeen ja he vaikuttavat lähentyneen melkolailla, nukkuivat jopa vierekkäin. Ylistystä annan myös Weedin unelle, jossa Sakura antaa Joen ja Yukimuran pois ja pitää Weedin itsellään, sillä tämä kaipasi eniten hoivaa. Tietyssä mielessä hieman ihmettelen, miksei Sakura antanut Weediäkin pois, vaikka se emoaan tarvitsikin selvästi eniten.

En edes itse asiassa tajunnut, että pätkä Weedin lapsuudesta olikin unta. Täytyy kyllä sanoa, että en voinut olla nauramatta Weedin aatoksille siitä, että hänen näkemänsä uni oli oltava totta (vaikka niinhän se oli) ja vain sen perusteella päätti lähteä Hida-vuoristoon etsimään mahdollisia sisaruksiaan. Weedhän kyllä mainitsikin, että uni tuntui todelliselta, mutta en itse kyllä ainakaan olisi lähtenyt vain pelkän unen perusteella yhtään minnekään. Hieman hävetti myös Ginin toteamus asiaan tyyliin "Niin..Voi olla, että sinulla on sisaruksia". Oli kuitenkin toisaalta hyvä, että Weed sai edes jonkinlaisen syyn lähteä patikoimaan ja näin ollen saagakin pääsee alkamaan paremmin, kun matkaan lähdöllä on joku syy... Mutta olisin kyllä halunnut Weedin saavan tietoa sisaruksistaan jollain muulla tavalla.

Weedin suhteen päästiinkin jo hienosti vauhtiin, sillä se pelasti joukkoineen pienen apinanpoikasen Pepen Yukimuran alaisilta, jotka ilmeisesti tappoivat apinoita vain johtajansa käskystä. Weed kuuli myös ensimmäistä kertaa veljensä nimen ja vaikutti jotenkin toiveikkaalta ilmeestään päätellen (mikä taas oli outoa, koska Yukimurakin olisi voinut olla kuka tahansa). Kohtauksessa tuli hyvin esille se, miten Weed ei halua hyödyntää asemaansa eri tilanteissa, sillä se kiusaantui selvästi GB:n "paljastuksesta" tämän olevan Oun ylipäällikkö. Mielestäni Weed on hyvinkin nöyrä, vaikka Gin antoikin hänelle johtajuuden. Weed ei pröystäile, vaan se toimii samalla tavalla kuin kuka tahansa.

Viinanhuuruinen pahis.

Yukimura saapuu paikalle auttamaan Jeromea ja kolmea pentua apinoiden häätämisessä.

Yukimuran ensi-esiintyminen! Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa ja nyt se viimeinkin tapahtui. Mura tuli hyvin mainiossa ja järkevässä kohtaa esille, niin kuin legendan perillisen kuuluukin. Hahmo vaikuttaa hyvin karismaattiselta ja viehättävältä, minkä takia huokaisinkin helpotuksesta, sillä minulla oli pieni pelko persauksissa, että hahmo on ryssitty jotenkin. Tosin täytyy taas koputtaa puuta ja sanoa, että en ymmärtänyt, miksi ihmeessä Yukimura ehdotti Jeromea liittymään laumaansa tuosta noin vain häntä sen enempää tuntematta. Vielä enemmän yllätyin Jeromen myöntymisestä! Kohtaus oli jotenkin tosi epämääräinen, mutta olen iloinen, että Mura saatiin jo nyt tarinaan mukaan.

Kaiken kaikkiaan tämä osa oli todella hyvä. Apinasaaga ei näin ensisilmäyksellä vaikuta ihan niin nololta kuin aluksi kuvittelin, vaikken vielä osaakaan ehkä täysin suhtautua niihin pahiksina. Noh, onpahan mielikuvitusta hyödynnetty ja ennen kaikkea erilainen pahis! Tämän saagan suhteen minulla ei toistaiseksi ole mitään sen suurempia odotuksia, mutta katsotaan, mitä tuleman pitää.

20 kommenttia:

  1. mulla ei ollu mitää hajua uuden saagan aiheesta, ja pakko myöntää että ensin nauratti, sitte tuli tyrmistys "siis ootteko tosissanne", lopuks melkee itketti muuuuutta sitte taas nauratti ku paviaani jumala halusi vähä verta viinaan :D ehkä se siite mielenkiintoseks kehkeytyy muidenki ku muran ja kumppaneiden osalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä itsekään ensimmäisenä suosittelisi lukemaan apinasaagaa, jos jollekin sarjaa suosittelisi :D ei tuo toistaiseksi niin pahalta vaikuttanut kuin odotin ja onhan nuo apinat aika vaarallisia otuksia... Mutta silti apinoita xD

      Poista
    2. ainoa apina mikä toimii niin kirjoissa ku videollaki on leijonakuninkaan rafiki. aamen :D

      Poista
    3. No joo, onhan noita. Aladdinin Abu on kans hyvä x) mutta nepä ovatkin hyviksiä, en osaa nähdä apinoita pahoina.

      Poista
    4. Mouglissa apinat on jotai hyvän ja pahan rajamailla, mutteivät kumminkaan yhtä pahoja kun nämä sankarit tässä :D

      Poista
  2. Apinoista tulee kyllä ensimmäisenä mieleen joku Tarzan eikä mikään Japaniin sijoittuva koirasarja (vaikka ne apinat ovatkin japaninmakakeja). Jäi kyllä vähän ihmetyttämään, että miten koirat ja makakit ymmärtävät toisiaan kun GNGssä koirat ja karhut eivät ymmärtäneet toistensa puhetta (ja japaninkielisessä mangassa susien puhe näyttäisi olevan kirjoitettu eri suuntaan kuin muut tekstit http://wiki.hopeanuoli.com/index.php?title=Tiedosto:Gaia1.jpg).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota ymmärtämisjuttua minäkin ihmettelin. Karhujen puhetta ne eivät kuitenkasn ymmärtäneet.. Kaippa Takahashi halusi tehdä asiaan muutoksen ja pistää pahiksetkin puhumaan :D

      Poista
  3. Mulle tuli hyvä tunne tästä saagasta tämän osan luettuani, paviaanit ovat helvetin pelottavia joten itse ainakin otan vihollisen ihan tosissani. En tiedä miksi apinat keräilevät pentuja, mutta se muistutti dokumentista jonka olin nähnyt apinoista jotka kaappasivat koiranpentuja lemmikeikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paviaani on vihaisena äärimmäisen vaarallinen eläin ja Takahashi oli hyvin osannut kuvata ne pelottavaksi tarinan alussa. Paviaanejahan ja ylipäätään apinoita pelätäänkin tietyillä seuduilla, koska ne eivät pelkää ihmistä ja voivat helposti tunkeutua koteihin sille päälle sattuessaan. Eipä minuakaan naurattaisi, jos vihainen apina sattuisi tielle. Senpä takia tietyllä tapaa on ihan hienoa, että sensei on ottanut nimenomaan apinat pahiksiksi, jotta niiden maine kiltteinä ja hassuina muuttuisi ja ne otettaisiin tosissaankin välillä.

      Poista
  4. Sellaisia pörröapinoita lukuun ottamatta en minäkään apinoista pidä, mutta näen niissä kyllä potentiaalin karmiviksi pahiksiksi. Ne osaa olla ihan pirun vahvoja, jotkut lemmikkisimpanssit ovat repineet ihmisten kasvoja ja raajoja irti owo' Olisin vaan toivonut että Takahashi olisi piirtänyt ne vähemmän ihmismäisiksi, tuo johtaja on ulkonäöltään jees mutta muut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä.

      Kieltämättä tuo johtaja-apina on se pelottavin, kun taas nuo muut ovat vähän hölmön näköisiä :D

      Poista
  5. Johtaja on paviaani ja muut apinat japaninmakakeja. Makakit ovat vähän hoopon näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin, että johtaja on eri lajia kuin muut. Aika jännä kyllä.

      Poista
    2. Tarkemmin sanottuna etiopianpaviaani/Tselada.

      Poista
  6. "Tietyssä mielessä hieman ihmettelen, miksei Sakura antanut Weediäkin pois, vaikka se emoaan tarvitsikin selvästi eniten."

    Minulle tuli ainakin sellainen kuva, että toisin kuin Joe ja Yukimura, Weed ei osannut syödä kiinteää ruokaa vaan imi pelkästään maitoa. Se ei olisi siis selvinnyt ilman emoa.

    "Weedin suhteen päästiinkin jo hienosti vauhtiin, sillä se pelasti joukkoineen pienen apinanpoikasen Pepen Yukimuran alaisilta, jotka ilmeisesti tappoivat apinoita vain johtajansa käskystä."

    Yukimuran alaisilla oli käsittääkseni myös ihan henkilökohtaisia kaunoja apinoita kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yukimuralla on henk.koht kaunoja apinoita kohtaan.

      Poista
    2. Niin on, mutta yhdessä kohtaa sanottiin, että tämän alaisilla olisi myös ihan omia henk.koht kaunoja apinoita kohtaan, eli ei pelkästään Yukimuralla ole näitä kaunoja, tämän laumalaiset eivät tappaneet apinoita pelkästään Yukimuran käskystä vaan myös siksi kun näillä on omiakin kaunoja.

      Poista
    3. ^näinhän siinä sanottiin. "useimmat alaisistanikin ovat menettäneet sukulaisiaan tai ystäviään apinoille.." -tai jotakin vastaavaa :) Ja saman käsityksen minäkin sain tuosta miksi Sakura piti vain Weedin. Se oli tuolloin pentueen heiveröisin ja tarvitsi vielä emoaan.

      Poista
  7. repesin kun sain tuon osan käsiini kun shogun tahtoo koiranpennun verta viinaansa heh,

    VastaaPoista

Ginga oheistuotteeni ostan Urumista, Futago Shopista, Ginga.fi:n nettikaupasta ja Huuto.netistä :)