Arvostelussa: GDW osa 21 - Toveruuden voima

Tämä olikin ensimmäinen osa, jossa pääsemme nauttimaan ylihienoista maisemataustaisista kansikuvista. Edellisen osan mustavalkoinen kuva osan 21 kansikuvasta oli mielettömän hieno, eikä se tuottanut pettymystä. Odotukset näiden maisemakansien suhteen oli todella korkeat ja onneksi voi hyvillä mielin sanoa, että tässä on onnistuttu erinomaisesti! Toivon mukaan tulevissa kansikuvissa on eri maisemia ja että samoja taustoja ei kierrätettäisi, kuten noissa yksivärisissä kansissa. Ei muuten tule ikävä niitä ankeita väriläikkiä!

Osan 21 kansikuva on todella kaunis. Vaikka taustasta huomaa, että se on suomalainen/pohjoismaalainen, se ei silti ole sellainen perussuomijunttimetsämaisema, vaan kaunis ja sopii hyvin kannessa olevien hahmojen taustalle. Näin btw, Weed on jälleen ylisuloinen tässä kansikuvassa.

Tästä kuvasta tulee mieleen jonkun metallibändin levynkansi jostain syystä.

Edellisessä osassa Hougen halkaisi veljensä Genban kallon halki ja se jos mikä laittoi suuret odotukset tätä uusinta osaa varten. Odotin Hougenin menneisyyden tarinaa kuin kuuta nousevaa ja ihan loistavan tuo minusta oli. Siltikin olen ehkä jollain tapaa ristiriidassa Hougenista. Tällä on kuitenkin takanaan rankka menneisyys, joka koskettaa ja saa säälimään Hougenia ja ymmärtämään tämän tekoja, mutta toisaalta taas koska hahmo on pahis, sitä pitäisi melkein inhota.. Niin en oikein tiedä enää, mitä tästä hahmosta ajattelisi. Hougenin menneisyyden tarina oli kiinnostava, kun sen sai kuulla Hougenia etsivän miehen ja Hougenin ex-laumalaisen suusta. Erittäin kiinnostava, raaka ja dramaattinen tarina. Viimeistään tuossa kohtaa voi todeta, että Hougen on todellakin sekopää rakki.

Olin muuten kuvitellut tuon Hougenia etsivän miehen ihan erilaiseksi, sellaiseksi random metsästäjäksi, mutta kyseessä onkin ihan varteenotettava kaveri: silmässä arpi ja kunnon nahkareleet päällä. Olisikohan kyseinen mies jonkinlainen jatko Gohei Takedalle? Ihmisistä puheenollen, minua kyllä ihmetyttää suuresti se, mitä hyötyä on Daisuken pähkäilystä Weedin ja vihollislauman suhteen. Ihmiset eivät vielä toistaiseksi ole mitään apua päässyt juuri antamaan, lukuunottamatta nyt tuota Hougenin ilmiantoa metsästysmiehelle ja helikopterilla hämäys aiemmissa osissa, mutta.. En ihan ymmärrä. Toki on mukavaa nähdä vanhoja tuttuja, mutta tekisivät vaihteeksi jotain hyödyllistä lauman suhteen.

Tässä osassa tuli myös yksi animen hienoimmista kohdista, nimittäin se, jossa Weed kerää joukkonsa isolle jyrkänteelle ja pelottelee Kamakirin joukkoineen pois. Mielestäni Weedin taktiikka tässä kohtaa oli aika erikoinen, mutta toimiva. Animessa kohtauksen taustalla soi yksi lempimusiikeistani, joten tätä kohtausta oli hieno lukea nyt mangana. Mukaan tulivat myös Moss, Jaguar ja Musashi, joihin Weed pääsi tutustumaan Crossin ja Benin lisäksi. Oli ihanaa, miten kohtelias Weed oli itseään vanhempia kohtaan ja häntä jopa kiellettiin teitittelemästä.

Myös Toubee alkoi vaihtaa puoltaan.. näköjään kuitenkin pikku hiljaa. Saimme viimein selville syyn siihen, miksi hahmo oli alunperin liittynyt Hougenin laumaan, mikä on erittäin hyvä saada tietää, vaikka syy oli aika epäuskottava suurelle taistelukoiralle " Nokun en osannut metsästää yksin" *silmien pyörittelyä* Noh, toisaalta, Toubee on varmasti taisteluaikoinaan saanut ruuan lautaselle katettuna, kun taas villikoirat joutuvat metsästämään itse ruokansa.

Oli kiinnostavaa lukea Toubeen ja Musashin yhteisestä menneisyydestä ja lopulta Toubee tuntui murtuvan Musashin edessä. Musashi sanoikin mielestäni hyvin siinä, että Toubee on vahva siksi, että sen tehtävä on suojella heikompia, ei tappamisen takia.

Kaikinpuolin ihan hyvä osa, täytti kaikki odotukseni, mitä tältä osalta odotin. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa osaa. Mitä mieltä te muut olitte?