Miksi rakastamme Hopeanuolta?

Tätäkin aihetta olen hieman useammassa tekstissäni sivulauseen sivulauseessa sivunnut, eli sitä, mikä tekee Gingasta ja erityisesti Hopeanuolesta niin hyvän. Tässä vertailussa muun muassa pohdin sitä, mikä GDW:ssä on parempaa kuin Hopeanuolessa, mutta tässä postauksessa sen sijaan pohdin sitä, mikä tekee Hopeanuolesta sarjana erinomaisen ja mitä syitä voi olla sen suureen suosioon Suomessa. Monessa keskustelussa olen huomannut, että erityisesti me vanhat Ginga fanit pidämme GNG:tä parempana kuin seuraajaansa, mutta mikä Hopeanuolesta loppujen lopuksi tekee hyvän? Miksi siitä alunperin on tullut Suomessa niin suosittu? Tässä postauksessa en vertaile GNG:n paremmuutta GDW:hen, vaan pohdin ylipäätään sitä, miksi GNG on niin hyvä sarja ja mikä siinä on mahdollisesti saanut tuhannet ihmiset rakastamaan sitä.

Hyvä piirrosjälki voi vaikuttaa omalla tavallaan siihen, pitääkö sarjaa hyvänä vai ei. Onko Hopeanuoli animen hyvä piirtojälki osittainen syy sille, että Weed sarjasta ei pidetä yhtä paljon?

Suomessa on jo saatu näyttöä siitä, että Hopeanuoli on saanut sarjana älyttömän suuren suosion. Sen ansiosta me fanit saamme lukea suomenkielistä Gingaa, meille suomennetaan extramangoja ja jopa järjestetään Hopeanuoli aiheisia tapahtumia. Jopa itse Hopeanuolen keksijä, Yoshihiro Takahashi, on tullut vierailemaan Suomessa meidän fanien iloksi. Mikä Hopeanuolessa sitten iskee meihin suomalaisiin?

Hopeanuolen hahmot ovat koiria ja erityisesti animen piirrosjälki saattaa saada jo katsomaan ihan mielenkiinnosta. Enpä ole koskaan kuullut kenenkään suoranaisesti valittavan siitä, että koirat olisivat animessa tyhmännäköisiä. Sarjassa myöskin päästään hyvin lähelle suomalaisuutta: näemme mm. metsästystä, koirankoulutusta ja suomalaiseen kulttuuriin sopivaa maastoa ja ilmastoakin. Vaikka Hopeanuoli onkin japanilaista käsialaa, se voi vedota tietämättään suomalaisiin samaistumalla meidän kulttuuriimme. Sarjassa on suomalaisuuteen liittyviä eläimiä, kuten karhuja, jäniksiä ja fasaaneita.

Hopeanuolessa näemme myös ihmisen ja koiran välistä ystävyyttä, tässä tapauksessa Daisuken ja Hopeanuolen. Jokainen koiranomistaja voi varmasti tähän parivaljakkoon samaistua, etenkin, jos sattuu harrastamaan metsästystä. 

Pelkkä suomalaisuuden tunne ja koirat eivät välttämättä riitä kokoamaan jymymenestystä, vaan siihen vaaditaan muutakin. Sarjassa on paljon taisteluita, jotka saattavat vedota verisyydellään miespuolisiin katsojiin, kun taas koirahahmot ja niiden söpöys voi vedota naiskatsojiin. Itse ainakin aikanani ihastuin Hopeanuolessa enemmänkin hahmojen kivaan ulkonäköön, enkä niin ajatellut, sitä, mitä sarja yritti oikeastaan kertoa. Lapsena sitä vain ajatteli, että Hopeanuoli on söpö koira, joka kerää laumaa voittaakseen ilkeän Akakabuto karhun, mutta nyt aikuisena sarjasta on löytänyt paljon muutakin. Siinä käsitellään oikeudenmukaisuutta (mitä se loppujen lopuksi edes onkaan?), ystävyyttä, rohkeutta, anteeksi antamista ja monia muita tärkeitä asioita.

Hopeanuoli tarjoaa myös hyvien asioiden lisäksi hieman jännittäviäkin hetkiä, erityisesti ensimmäisissä jaksoissa, joissa Akakabuto ja tämän alaiset hyökkäävät ihmisten kimppuun. Parilta tutultani olenkin kuullut, että hän on alkanut pelätä karhuja, koska katsoi lapsena Hopeanuolta. Sarjassa nähdään myös kannibalismia, mm. kohdassa, jossa Kurojakin alaiset syövät erään igan ruumista. Jännittävyys voi olla osaltaan yksi syy siihen, miksi joku jää tuijottamaan television (tai tietokoneen) ruutua.

Sarjassa nähdään myöskin suomalaisille tuttuja koirarotuja, kuten saksanpaimenkoiria, tanskandoggeja, mäyräkoiria, collieita, dobermanneja ja huskyja. Lienevätkö tutut koirarodut syypää siihen, miksi joku koirafani kiinnostuu Hopeanuolesta?

Myös yksinkertainen juoni voi vaikuttaa sarjan suosioon. Hopeanuolta voi oikeastaan katsoa minkä ikäinen tahansa, sillä sen perusjuoni on niin yksinkertainen: Pieni pystykorvainen koiranpentu syntyy ja saa nimekseen Hopeanuoli. Hopeanuolen isä kuolee ja sen takia tämä kantaa kaunaa Akakabuto nimiselle karhulle. Hopeanuoli koulutetaan karhukoiraksi, kunnes se löytää koiralauman ja liittyy siihen ja yhdessä lauman kanssa ne lähtevät etsimään joukkoja tuhotakseen hirviökarhu Akakabuton. Tähän sarjaan ei tarvita sellaista samanlaista keskittymistä kuin vaikkapa johonkin rikospoliisi -sarjaan, vaan tätä sarjaa voi katsoa missä vain ja milloin vain.