Arvostelussa: Hopeanuoli! Musikaali

Vaikka musikaalin ensimmäisestä ja toisesta versiosta on kulunut jo aikaa, ei varmaan kukaan yllättynyt, että aion sen joskus arvostella täällä blogissani. Musikaalin kumpaakaan versiota en päässyt koskaan todistamaan livenä, mikä nyt näin jälkeenpäin harmittaa tosi paljon. Ensimmäinen osa muistikuvieni mukaan esitettiin aivan naapurikaupungissani Tampereella Traconissa, mutta en musikaalista ollut tuolloin tietoinen, sillä Ginga-kauteni oli jollain tapaa lysähtänyt kasaan, enkä seurannut sarjaan liittyviä uutisia ollenkaan (josta seuraavan vuoden alussa se taas nosti päätään). Musikaalin toinen osa esitettiin viime vuoden kesänä Kuopion Animeconissa, jonne en pitkän välimatkan ja muiden menojeni takia päässyt. Harmittaa kyllä kovasti.

Musikaalin kummatkin osat olen katsonut Youtubesta täyspitkinä versioina ja pidin niistä kummastakin älyttömästi. Paremmuusjärjestykseen jos nuo kaksi versiota tulisi laittaa, valitsisin ykkössijalle tämän kakkosversion, johon oli saatu mukaan igat ja kogatkin ja tuohon versioon oli myös tehty hirmuisesti parannusta ykkösversioon verrattuna. Ykkösversiokin on loistava, mutta sitä katsoessa huomaa pieniä seikkoja, jotka on hyvin saatu fiksailtua kohdilleen kakkosversiossa. Kakkosversiossakin on hyvin onnistettu säilyttämään ykkösosan niin sanottuja legendoja, kuten kappale FAIJA! ja pari muuta hauskaa vitsiä.

Mainio suomiversio GNG:n tunnarista!

Musikaalin puvustus oli mielestäni erittäin onnistunut. Vaikka hahmot olivat ihmismäisiä, ne pystyi kuitenkin tunnistamaan siksi, mitä kukakin esitti. Koska musikaalissa kuitenkin on tanssi- ja taistelukoreografioita, olisi ne ollut vaikea toteuttaa jossain fursuitissa tai vastaavassa - pukujen tuli varmaan siis muutenkin olla käytännöllisiä. Maskeerauksesta voin näin kauneudenhoitoalan ammattilaisena todeta, että meikit olivat oikein kivoja ja etenkin Kurojakin meikki oli viime musikaalin kuvia selailtuani aivan mieletön! Kurojakin lisäksi myös Crossin maski oli hyvin toteutettu, sillä on erittäin vaikeaa saada ihmisen kasvoista väsättyä koiramaisia, esitettävälle hahmolle sopivaa maskia ilman, että maski näyttää hassulta.

Lavasteet olivat kivat ja yksinkertaiset. Jos kyseessä ei olisi vapaaehtoisten tekemä musikaali, olisin lavastukselta odottanut enemmän. Itse kun teattereissa olen äitimuorini kanssa pyörinyt pienestä pitäen ja itse asiassa harrastanutkin sitä, olen aina ihastellut isoja ja yksityiskohtaisia lavasteita, joita tässä tapauksessa olisi varmasti ollut hankala lähteä toteuttamaan, sillä lavastus on varmaankin yksi eniten rahaavievistä asioista näytelmän teossa. Toisaalta, lavasteiden tekemiseenkin olisi varmasti kulunut aikaa todella paljon ja mielestäni tässä musikaalissa tunnelma säilyi koko ajan ilman prameita lavastuksiakin, mikä on ehdottomasti pääasia!

Musikaalin laulut olivat kaikki mieleeni. Oli nerokas idea tehdä sanoitukset valmiisiin instrumentaalikappaleisiin GNG:n (ja osittain myös GDW:n) soundtrackilta ja se jos mikä luo musikaaliin sen ihanan nostalgian tunteen. Sanoitukset toimivat todella hyvin ja kappaleet sopivat hyvin kohtauksiin, joissa ne esitettiin. Erityisiä suosikkejani musikaalin kappaleista on Shinobin Kunnia, Eteenpäin!, Kaikoirien "tunnari" ja alkutunnari. Näyttelijät osasivat mielestäni hoitaa laulunsa hyvin ja isot pisteet annan Fujin näyttelijälle upeasta äänestään! Näyttelijöistä puheenollen hahmot oli hyvin osattu antaa oikeantyylisille näyttelijöille. Hopeanuolen näyttelijä oli ihanan viattoman oloinen ja juurikin sellainen, millainen Hopeanuoli oikeastikin on. Samoten pidin Kurojakin, Sniperin ja Wilsonin näyttelijöistä siksi, että he osasivat näytellä hahmojaan kaikista parhaiten. Myöskin Rikin näyttelijä osasi hommansa, se ruskea nahkatakki sopi muuten aivan mielettömän hyvin hahmoon!

Musikaaliin oli onnistuttu hyvin saamaan kaikki oleellinen GNG:n alkuperäisestä juonesta. Olin mielissäni, että musikaalin toiseen osaan oli tehty iso parannus siinä, että mukaan oli otettu myös igat ja kogat. Sen sijaan minua jäi vähän harmittamaan, että esimerkiksi Benizakura jäi kokonaan pois ja ellen nyt aivan päin honkia muista, niin myös Kisaragi kumppaneineen katosi jonnekin toisessa versiossa. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että koko GNG:n kasaaminen yhdeksi musikaaliksi on täysi mahdottomuus, sillä GNG on kuitenkin niinkin pitkä sarja, että siitä saisi varmasti viisituntisen musikaalin aikaiseksi, jos kaiken materiaalin ottaisi mukaan. Isot pisteet siis musikaalin tekijöille siitä, että he osasivat kasata selkeän ja tiivistetyn tarinan alkuperäisestä versiosta. Oleellisintahan koko tarinassa on se, että koirat lähtevät hakemaan joukkoja taistelemaan Akakabuto vastaan, joten en minä sinänsä pistä pahakseni, vaikka Benizakura jäikin käsittelemättä.

Olisi niin mahtavaa, jos tämä musikaali olisi vielä mahdollista nähdä livenä, mutta kuulemieni mukaan se taitaa jäädä toistaiseksi haaveen tasolle. Toivoahan aina saa ja tuskin olen ainut, joka kolmatta kierrosta toivoo. Tällä hetkellä täytyy kuitenkin tyytyä Youtubeen, jossa toki on myös hyvälaatuiset versiot kummastakin musikaalista. Minulla ei kerta kaikkiaan ole mitään pahaa sanottavaa tästä musikaalista, vaikka kuinka yrittäisin keksiä sellaista. Sen kuitenkin sanon, että vaikka musikaalia katselee Youtubesta, sen ihana nostalginen tunnelma huokuu (tai paremminkin vyöryy) tänne ruudun toiselle puolelle. Myöskin musikaalissa olevat englannin kieliset tekstit mahdollistavat mainion katselukokemuksen myös ulkomaalaisille faneille!

Tässä vaiheessa on varmaan hyvä kiittää musikaalin tekijöitä, näyttelijöitä ja avustajia siitä, että he tekivät meille faneille mahdolliseksi nähdä tämä musikaali ja voin vain kuvitella, miten mielissään itse Takahashi on asiasta. Kiitos siis ihanasta musikaalista sen kanssa uurastaneille! Iso kiitos tulee myös meiltä, joiden takia musikaali taltioitiin ja laitettiin Youtubeen meidän ei-paikalle-päässeiden iloksi (ja toki muidenkin). <3 Musikaali on yksi iso historiallinen tekijä Gingan maailmassa, onhan sentään itse Takahashikin sen päässyt todistamaan :)!

Tässä vielä linkit, joista musikaalin pääsee katsomaan Youtubesta:

Versio 1 (Tracon 2011)
Versio 2 (ensimmäinen osa) (Animecon 2012)

Huomasitteko jo tuolla oikeassa yläkulmassa uuden äänestyksen? Äänestäkää suosikkivaihtoehtoanne seuraavaan blogin otsikkokuvaan~